Valtioilla on käynnissä voimistuva uusi teollisuuspolitiikan kilpailu. Usko teollisuuspolitiikan voimaan tekee siis paluutaan. Puhtaan vapaan markkinatalouden ja vapaan kaupan opit jäävät taka-alalle, kun valtiot kilvoittelevat vihreän siirtymän, digitalisaation, energian ja turvallisuuden nimikkeiden alla parantavansa maailmaa sekä asemiaan ja voittavansa kilpailussa toisensa. Sijoitusmarkkinat voivat kohdata äkillisiä politiikan muutoksia sekä mahdollisuuksia, että riskejä. Talouskasvu voi saada sykäyksen, kun valtiot ja yritykset investoivat tulevaisuuteen.
Euroopan vahvistuva teollisuuspolitiikka
Teollisuuspolitiikan nousu politiikan keskiöön kumpuaa monen eri tekijän vaikutuksesta. Koronakriisi paljasti jakeluketjujen haavoittuvuuden. Venäjän hyökkäyssota kiihdytti energiamarkkinoiden murrosta. Kiinan ja Yhdysvaltojen kiistat voivat synnyttää kriisin mikrosirujen tuotantoon ja toimituksiin.
Euroopan Unionin ohjelmat ovat monenkirjavia. EU:ssa puhutaan strategisesta autonomiasta, vihreästä siirtymästä sekä teollisuuspolitiikasta. EU:n politiikalle lienee tunnuspiirteistä, että kukin kriisi on synnyttänyt uudet ohjelmat ja vanhoja rahoja kierrätetään osin uusiokäytössä. EU:n Recovery Fund ja NextGeneration EU syntyivät Covid-kriisissä. EU:n REpowerEU syntyi sodasta ja energiakriisissä. EU:n Green Deal Industrial Plan on uutta teollisuuspolitiikkaa EU:n Green Dealin jatkona. Uusia ohjelmia ovat myös Net-Zero Industry Act, Critical Raw Materials Act sekä etenevä Chips Act. Uusimmat näistä ovat vastauksia Yhdysvaltain Inflation Reduction Actiin, joka kiihdyttää vihreää siirtymään mutta joka tulkitaan Euroopassa laajalti protektionistisena toimena.
Näiden lisäksi EU tulee kesään mennessä tarkentamaan mitä se tarkoittaa Sovereignty Fundilla ja mihin sitä tarvitaan. Tässä on monta epäselvyyttä ja monta avointa kysymystä, mutta kokemus osoittaa, että se hanke pystyy muuntautumaan Euroopan tarpeisiin eli sellaisiin tarpeisiin, joista on syntynyt eurooppalainen konsensus kesään mennessä.
Strateginen autonomia
Yhteistä Euroopan hankkeille on pyrkimys strategiseen autonomiaan. Strategisen autonomian nimike on kattonimike, jonka alta löytyy kukin yllä lueteltu teema. Se liittyy tällä hetkellä energiaan, tärkeisiin raaka-aineisiin, vihreään siirtymään sekä sirutuotantoon. Jatkossa se voi liittyä myös muihin teemoihin. Strategisen autonomian polku tulee olemaan pitkä, sillä EU:n ideologia on aiemmin perustunut vapaakauppaan, markkinatalouteen ja valtion puuttumattomuuteen. Siirtymä strategiseen autonomiaan on Euroopan jälleenrakentamista uudelta pohjalta.
Euroopassa on nyt kova taistelu valtion tukien ja puhtaan kilpailun välillä. Päättäjien tulee luoda uusi järjestelmä, joka nojaa kestävän kehityksen murrokseen, yritysten oikeudenmukaiseen kilpailuun sekä valtion toimien lisäarvoon. Valtiota ei haluta monesti olla läsnä, vaikka valtio on läsnä. Valtiota ja byrokratiaa halutaan ajaa alas, vaikka valtiota kaivataan hädän tullen apuun. Valtion velkaantumista halutaan jarruttaa, vaikka valtiot yhä velkaantuvat. Näihin vastakkaisten voimien ristiaallokkoon pitää sovittaa uusi lisäarvoa luova teollisuuspolitiikka.
Ongelma on globaali
Globaalia kauppapolitiikkaa tehdään monilla eri säännöillä. Jo pitkään on sallittu Kiinan ja muiden niin kutsuttujen kehittyvien markkinoiden harjoittavan vahvaa yrityksiä tukemaan valtiollista teollisuuspolitiikkaa. Samalla moni länsimaa on peräänkuuluttanut vapaata kilpailua ja vapaata kauppaa. On pelattu samaa peliä, mutta vallalla ovat olleet kahdet eri säännöt.
Nyt nämä säännöt tullaan yhdenmukaistamaan. Samalla Kiina on myös astunut ulos todellisesta kehittyvän maan roolistaan todelliseksi maailman yhdeksi kehittyneimmistä valtioista. Kansainväliset säännöt tultaneen tältä osin uudelleen neuvottelemaan sen jälkeen, kun protektionistinen teollisuuspolitiikka on ensin viety voimalla läpi länsimaissa. Neuvottelupöytään saavutaan siis uusin neuvotteluvälinein.
Johtopäätökset
Mitä institutionaalisen sijoittajan tulisi päätellä tästä kehityksestä? Hyvä uutinen sijoittajan kannalta on, että valtiot ovat valmiita luomaan ja parantamaan yritysten toimintaedellytyksiä ja merkittäviä uusia investointeja vihreään siirtymään ja digitalisaatioon. Talouskasvu saa sykäyksen.
Suurvaltiot tulevat käymään ennen pitkään suuria neuvotteluita, jotka luovat suuntaa globaalille kaupalle ja maailmanjärjestykselle 2020- ja 2030-luvuille. Pitkällä aikavälillä kehitys voisi parhaimmillaan luoda uuden ”diilin” Yhdysvaltojen ja Kiinan välille, joka voisi tervehdyttää maiden ja yritysten välistä kilpailua. Tämä voisi antaa myös jonkin turvatakuun yrityksille, jotka toimivat globaalisti hyödyntäen globaaleja toimitusketjuja.
Tätä ”diiliä” odotellessa näemme kuitenkin maailman, jossa protektionismi valtaa alaa ja uusi teollisuuspolitiikka nousee valtion politiikan ytimeen. Uudessa tilanteessa moni mielipide vaihtuu realismin tieltä. Parhaassa tapauksessa luodaan jotain kestävää ja uutta. Tärkeää on kuitenkin aina löytää hyvät nimikkeet ja uudet perusteet vanhoille ”uusille” asioille.
Kirjoittaja on Valtion eläkerahaston toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.
