Moni asia on muuttunut Venäjän hyökkäyssodan takia. Energian saanti ja energian kustannukset ovat kohonneet pilviin kaiken sodan aiheuttaman tuhon lisäksi. Öljyn ja maakaasun kohonneet hinnat ovat saaneet myös inflaatioluvut uudelle tasolle. Entä vihreä siirtymä? Eteneekö se, vauhdittuuko se ja kuka hyötyy?
Vihreä siirtymä
Vihreällä siirtymällä on tarkoitettu yhteiskunnan siirtymistä kohti vähähiilistä taloutta. Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti ilmaston lämpeneminen pitäisi rajoittaa +1,5 asteen lämpötilan nousuun. Fossiilisten polttoaineiden kulutus pitäisi vähentyä ja uusiutuvan energian tuotannon lisääntyä. Osana valtavaa muutosta valtiot lupaavat siirtyvän nettopäästöjen osalta nollaan, ja useilla valtioilla tämä tavoiteaikataulu on vuodelle 2050. Monille ripeämmin ja joillekin hitaammin.
Valtiot ja yritykset tuottavat jatkuvasti bkt:tä tai liikevaihtoa yhä tehokkaammin ja pienemmillä hiilidioksiidipäästöillä suhteessa liikevaihtoon tai tuotantoon. Mutta kun tuotanto ja liikevaihto kasvavat ei tehokkuus aina riitä, sillä absoluuttiset hiilidioksiidipäästöt eivät vähene riittävän nopeasti. Moni valtio, yritys ja sijoittaja joutuukin pähkäilemään tämän dilemman kanssa. Miten saisi absoluuttisia päästöjä laskettua? Aikaa pohdintaan on vielä, mutta se lyhenee vuosi vuodelta.
Sodan vaikutukset vihreään siirtymään
Vihreän siirtymän murroksessa piti käydä niin, että fossiilisen energian käytön kustannus piti mennä ylös. Sodan ja Venäjän harjoittaman ”energiapolitiikan” vaikutuksesta näin kävi. Erona on kuitenkin se, että vihreän siirtymän pohdinnoissa fossiilisten polttoaineiden hinnan nousu piti toteutua päästökaupan tai tuontiveron vaikutuksesta tai muulla vastaavalla tavalla samalla kun fossiilisten polttoaineiden käyttö alenisi. Nyt sodan vaikutuksesta hinnan nousu toteutui siis yllättävänkin nopeasti ja suuressa määrin, mutta hyötyjät ovat eri kuin puhtaassa vihreässä siirtymässä.
Normaalin vihreän siirtymän hyötyjät olisivat olleet valtio ja edelläkävijäyritykset. Nämä saisivat tulovirtaa tai hinnan nousu ei edelläkävijöitä haittaisi. Nyt sotavetoisen vihreän siirtymän hyötyjät ovat energiaa tuottavat yritykset ja energiaa vievät valtiot muiden valtioiden ja yritysten kustannuksella. Ainakin lyhyellä aikavälillä.
Windfall -voitot menevät tuottajille
Sijoittajien on toivottu vähentävän energiaa tehottomasti tuottavien tai ainakin fossiilisia polttoaineita tuottavien yritysten osuutta sijoitussalkussa. Sotavetoisessa vihreässä siirtymässä nämä yritykset ovat kuitenkin osoittautuneet voittajiksi riippuen kuitenkin siitä, miten niiden venäjäriippuvuus on rakentunut. Öljy- ja energiayhtiöt ovat menestyneet ja energian ostajat ovat hävinneet.
Kertaluontoinen ”windfall profit” jää joiltakin valtioilta ja edelläkävijä yrityksiltä saamatta ja sen saa haltuun fossiilisten polttoaineiden tuottajavaltiot ja -yritykset. Nämä ovat kuitenkin hiukan pidemmällä aikavälillä häviäjiä. Hintamekanismi palauttaisi ennen pitkään tilanteen samaksi kuin olisi normaalissa vihreässä siirtymässä toteutunut. Moni valtio ja yritys jää kuitenkin ilman siirtymävuosien tulovirtoja ja ne on menetetty muualle. Kestävän kehityksen siirtymässä toimialan parhaat yritykset ja parhaat sijoittajat ovat usein kuitenkin oman alansa voittajia, elleivät ne ole myyneet fossiilisia liiketoimintoja pois portfoliostaan.
Johdannaismarkkinoiden kiihdytys
Sijoittajien ja markkinoiden toiminta usein kiihdyttää käynnissä olevaa muutosta. Nyt näyttää, että tämä kiihdytys on käynnissä energiamarkkinoilla. Usko energian hintojen nousuun tulevan talven osalta saa aikaan sijoittajien voimakkaan ennakoinnin ja markkinahintojen nousu on jo viime viikkoina toteutunut. Tämä onkin sekoittanut Euroopan energiamarkkinat. Nähtäväksi jää onko markkinoilla ja erityisesti johdannaismarkkinoilla edessä suuria uudistuksia, jotta markkinat ja markkinavoimat eivät aiheuta kohtuuttomia ongelmia tuottajille ja kuluttajille. Johdannaismarkkinat kuitenkin kiihdyttävät vihreää siirtymää.
Johtopäätökset
Energian hinnan nousun tulisi johtaa pienempään energian kysyntään. Kun energian hinta kipuaa ylös, tulee energian vähentäminen ja energiatehokkuus entistä tärkeämmäksi. Viimeaikaiset puheet ja lupaukset kustannusten nousun kompensaatiosta kuluttajille ei ole linjassa tämän hintamekanismin tarpeellisuuden kanssa. Samalla kompensaatio voi tulla valtioille kalliiksi, jos energian hinta pysyy pitkään korkealla.
Fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu on siirtänyt tulovirtaa tahoille, joiden ei pitänyt hyötyä vihreästä siirtymästä. Hintamekanismi tulee kuitenkin korjaaman tämän ennen pitkään. Toivokaamme, että tämä aikaperiodi ei ole kohtuuttoman pitkä.
Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.
