Osakekurssit ovat kieppuneet Yhdysvalloissa loppukesästä all time high -tasoilla. Muuallakin, kuten kehittyvillä markkinoilla ja Suomessa, kurssit ovat viimeisen puolen vuoden ajan etupäässä nousseet. Brexit-äänestyskin näytti jäävän vain notkahdukseksi
Samaan aikaan kasvunäkymät ovat aika vaatimattomat, geo- ja muut poliittiset riskit ovat huomattavia ja paikoin näkyy vakaviakin ylivelkaantumisen vaaroja. Väestön ikääntyminen heikentää kasvupotentiaalia niin teollistuneissa maissa kuin muun muassa Kiinassa ja vaikkapa Etelä-Koreassa.
Ovatko osakkeet näin ollen jo ihan liian kalliita ja onko edessä kurssien vajoaminen tai peräti romahdus?
Sen kun tietäisi.
Osakkeiden arvostustasoja voidaan arvioida pitkälti kaksinumeroisella määrällä erilaisia mittareita. Ehkä yleisimmin käytetystä P/E-luvustakin on monia variaatioita, minkä lisäksi voidaan tarkastella esimerkiksi osakekursseja suhteessa tasearvoihin taikka osinkotuottoa sellaisenaan tai suhteessa vaihtoehtoihin kuten korkosijoituksiin.
Lähes kaikilla tavanomaisilla arvostusmittareilla osakkeiden arvostustasot ovat korkeita. Erityisen kalliita osakkeet ovat USA:ssa, mutta eivät muuallakaan halpoja. Kehittyvillä markkinoilla ja Japanissa arvostukset näyttävät maltillisemmilta, mutta näihin markkinoihin liittyy omia heikkouksiaan ja riskejään.
Kurssitasot näyttävät vaativan sitä, että yritysten tuloskehitys on jatkossa vahvaa. Mutta tarjoaako yleinen talouskehitys tähän edellytykset? Viime vuosina yritysten tuloskasvu on tullut pitkälti kulujen karsinnasta, mutta tämähän ei ole rajaton tie. Olkoonkin, että globalisaatioon liittyy elementtejä, jotka paitsi avaavat uusia markkinoita, myös parantavat monien yritysten voittomarginaaleja.
Korkeat kurssitasot näyttävät lopulta lepäävän kahden toisiinsa liittyvän tekijän varassa:
Ilmeisin on matalat korot, jotka samanaikaisesti alentavat yritysten rahoituskustannuksia ja tekevät keskeisistä osakkeiden kanssa kilpailevista sijoituksista, korkopapereista, erittäin epähoukuttelevia. Osakesijoitusten tarjoamat muutaman prosentin osinkotuotot näyttävät ruhtinaallisilta nolla- ja jopa miinuskorkoihin verrattuna.
Toiseksi maailmassa on enemmän ja enemmän sijoituspääomia, joille tarvitaan kohteita. Sijoitettavaa on niin ihmisillä kuin eläkerahastoilla, vakuutusyhtiöillä, keskuspankeilla sekä öljymaiden ja Aasian valtiollisilla rahastoilla. Tästä syntyy väkisinkin suurta kysyntää myös osakkeille, ja sitä lisää se, että osa sijoittajista haluaa myös juoksevaa tuottoa, jota korkosijoitukset eivät nykyisin tarjoa.
Osakemarkkinoilla pitkää nousua on aina seurannut reipas lasku. Nyt finanssikriisin rajun pudotuksen jälkeen osakemarkkinoiden nousu on kääntynyt laskuksi useampiakin kertoja, mutta romahdusta ei ole tullut. Ehkä juuri edellä todettujen kahden kysyntätekijän vuoksi kurssien laskiessa näyttää – kuten VERin osakesijoitusjohtaja Jan Lundberg sanoo – alla olevan pudotuksen pysäyttävä käsi.
Mutta riittävätkö käsivoimat uusien väistämättä tulevien taloustaantumien ja taloudellisten tai poliittisten iskujen paineissa? Siinä vähintään 10 biljoonan dollarin – ja ehkä isompikin - kysymys.
Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja.
Tagit: