Eläkettä mutta kuinka pitkään?

12.5.2017 klo 11.40 Timo Viherkenttä

Elinikien nousu on ollut monissa maissa, myös Suomessa, viime vuosikymmeninä hämmästyttävän nopeaa. Tämä on historiallinen saavutus ja sillä on moninaisia vaikutuksia niin ihmisiin kuin yhteiskuntiin.

Kehitys vaihtelee kuitenkin suuresti eri puolilla. Uusimpien tietojen mukaan elinajanodote on Shanghaissa noussut maailman ykkösmaiden, Japanin ja Sveitsin tasolle. Toisaalta Yhdysvalloissa ja Britanniassa on ilmennyt ehkä yllättäviä viitteitä trendin kääntymisestä. Molemmissa maissa on sekä yksittäisten väestöryhmien osalta että kokonaisluvuissakin havaittu elinikien kääntymistä laskuun.

Kuolevuuden pitkäaikainen alenemiskehitys on perustunut paljolti lääketieteen harppauksiin mutta myös elintapamuutoksiin kuten tupakoinnin vähenemiseen. Myös päinvastaiseen suuntaan kääntyneeseen kehitykseen liittyy osittain elämäntapatekijöitä. Britanniassa kuolevuuden nousun osasyynä on lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen yleistyminen. Yhdysvalloissa kehitys on ollut erityisen synkkää valkoisten keski-ikäisten miesten joukossa, eikä päihteiden ja itsemurhien merkitys ole ollut tässä vähäinen.

Valtiovallan rooli elinikiin vaikuttamisessa on tietysti pääosin välillinen, ei kuitenkaan olematon. Jos esimerkiksi sote-uudistukselle asetetut hoidolliset tavoitteet olisivat toteutuakseen, tällä voisi olla elinikiä pidentävä vaikutus. Vireillä olevassa alkoholilainsäädännön uudistuksessa on noussut esiin se, että hallituksen esitysluonnoksen mukaisten muutosten on arvioitu lisäävän vuotuista alkoholikuolleisuutta 100–150 hengellä.

Niin odotettavissa olevat kuin toteutuvatkin eliniät ovat olennainen asia myös eläkejärjestelmien ja eläkerahastojen näkökulmasta. Eläketurvakeskuksen käyttämissä väestöennusteissa ei ajatella Yhdysvaltojen tai Britannian tien olevan Suomen tie, vaan 63-vuotiaan elinajan odotteen arvioidaan nousevan 50 vuodessa 21,7 vuodesta (2015) yli kuudella vuodella.

Meillä lakisääteinen eläkejärjestelmä turvaa ihmisen toimeentulon sen ”riskin” toteutuessa, että ihminen elää pitkään. Tämä voi tuntua itsestään selvältä, mutta joissakin maissa tärkeissä yksilöllisissä maksuperusteisissa eläkejärjestelmissä saattaa käydä niinkin, että omat eläkesäästöt loppuvat, jos elinaika ylittää odotukset.

Riittämättömäksi arvosteltu eläkeindeksimme johtaa myös siihen, että maksussa olevan eläkkeen reaaliarvo pääsääntöisesti nousee, vaikkakin yleensä jonkin verran hitaammin kuin palkkakehitys.

Suomen lakisääteinen eläkejärjestelmä suojaa siten yksilöä hyvin pitkän elämän varalta, mutta samalla meillä on varsin tehokkaat mekanismit siihen, ettei yleinen elinikien pidentyminen vie eläkejärjestelmiä rahoituksellisiin vaikeuksiin. Meillähän elinikien yleinen kehitys vaikuttaa yhtäältä eläkkeiden suuruuteen elinaikakertoimen kautta ja toisaalta aikanaan myös eläkkeellesiirtymisikään tuoreessa eläkeuudistuksessa päätetyin tavoin. Eläkejärjestelmän rahoituksen turvaamisessa tällaisin hallituin keinoin olemme edelläkävijämaiden joukossa.

Useissa maissa elinikien kehitys heijastuu suoraan myös yritysten taseissa näkyviin eläkevastuisiin, jotka ovat pitkään paisuneet kuolevuuden alentuessa. Britanniassa uudet kuolevuustilastot ovat nyt kuitenkin johtaneet konsulttiyhtiö Mercerin mukaan siihen, että vuoden 2016 tilinpäätöksissä on sovellettu kolmella viikolla alennettuja eliniän odotteita.

Elinikien noususta aiheutuvat kysymykset ovatkin kansainvälisesti moninaisia. Ruotsissa on jouduttu arvioimaan uudelleen ikiaikainen käytäntö, jossa kuningas lähettää henkilökohtaisen onnittelukirjeen 100 vuotta täyttäville. Japanissa taas valtiovarainministeriön punakynäkaverien huomio on kiinnittynyt siihen, että valtio on perinteisesti antanut lahjan kaikille 100 vuoden ikään yltäville.

Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja.

2E7A1735 copy pieni.jpg

Tagit: